keskiviikko, 2. syyskuu 2009

Pitkästä aikaa...

Eipä ole Nuksu päivittänyt blogiaan aikoihin... Kaikenlaista kiirettä on ollut koko kevät ja kesä. Keväällä Nuka muutti maalle Lempäälään ja siitä se ilo ja riemu pikkukoiralle alkoikin :) Rivitaloelämässä joutui lähtemään ulos aina remmiassä, mutta nyt Nukalla on koittanut täydellinen vapaus. Alun tutustumisretkien jälkeen se pysyy täysin pihapiirissä eikä tarvitse olla huolissaan, että katoaisi. Kesänajan Nukalla on aika pitkälti ollut "avoimet ovet" eli ovi aina sen verran raollaan, että pääsee ulos ja sisälle kuinka haluaa. Enää ei Nukan tarvitse myöskään olla päiviä yksin. Kaverina on Mummi ja päivähoitolainen japaninpystykorva Luna, myös naapurin labbis Bobi käy leikkimässä päivittäin. Bobista onkin tullut Nukalle ihan paras kaveri!

Ollaan tosiaan rakennusprojektin kimpussa ja aikaa ei ole tahtonut löytyä koneella käymiseen. Nuksu on hyvin mukana raksan touhuissa ja pitää työmiehet kurissa välillä hurjasti komentaen. Mm. sähkömiehet oli ihan kamalia kun niillä roikkuin nippusidepussit vyötäisillä heiluen, siiis ihan kamalaaaaa :)

Nukalla on ollut kesän myös kaksi heppakaveria. Alkukesästä se oli vähän hullunrohkea ja juoksi haukkuen hevosten jaloissa, mutta kesän mittaan on kyllä oppinut niitä varomaan hyvin.

Marraskuussa Nukalle koittaa uudenlaisia haasteita kun perheemme saa lisäystä yhdellä kaksijalkaisella. Mielenkiinnolla odotan tuota aikaa kuinka pikkukoira sopeutuu tilanteeseen, ettei olekaan enää perheen keskipiste ja pikkuvauva. Tuntuu, että koiralla on kyllä vaisto siitä, että jotain äipän masussa on kun kovasti se nykyään hakeutuu mahaan kiinni nukkumaan. Tuntuu varmaan kivalle kun "pikkuveli" potkii kylkeen ja mahtaa sieltä koira ääniäkin kuulla.

Käytiin myös pihakoirapäivillä ja olipa kiva nähdä niin paljon muita samanmoisia. Nuksu ei näyttelyyn osallistunut, mutta vietti muuten kivan ja aurinkoisen päivän muiden seurassa. Oli kiva huomata, että Nuksu siellä tunnistettiin blogin perusteella, eli täytyy varmaan alkaa päivittämään tätä hieman useammin.

 

 

keskiviikko, 28. tammikuu 2009

Miten kaikki sitten alkoi

Nyt voisin lyhyesti muistella, että kuinka se Nuksu meille oikeen tulikaan.

Itse olin jo vuosia haaveillut omasta koirasta ja käynyt säännöllisesti selailemassa koirat.com:ssa rotuja, aina oli kuitenkin joku syys, että miksi ei ollut hyvä hetki ottaa koiraa. Keväällä 2008 sitten koirakuume iski oikeen kunnolla. Silloin päätin, että nyt se koira sitten hankitaan. Aloin tosissani miettiä rotua ja jostainsyystä päädyin aina pihakoirien sivuille. Rotu tuntui meille tosi sopivalta. En ollut ikinä nähnyt livenä pihakoiraa ja aloinkin etsimään netistä, että missä Pirkanmaalla olisi pihakoiria. Lähestyin asiassa Mäkisen Annelia ja Simpuran kenneliä Lempäälässä. Annelilla pääsimmekin tutustumaan pihakoiriin ja ihastus rotuun vain syveni.

Sitten alkoikin varsinainen pennun etsintä. Soittelin kasvattajille ja tilanne tuntui epätoivoiselta. Kaikki pennut vuodelle 2008 oli varattuja ja kevään 2009 pennutkin jo osittain. Tuntui turhauttavalta odottaa vuosi, että saisi pennun kotiin. Kesällä kävimme esittäytymässä Villiniityn kennelissä Korialla. Silloin Inkulla oli suunnitteilla pennut loppuvuodeksi. Jäimme Helille jonottamaan pentua, mutta oli vielä hyvin epävarmaa, että saisimmeko siltikään tästä pentueesta pentua, määrää kun ei voi ennustaa ja olimme muistaakseni vasta 4 jonossa. Pennun odotus siis alkoi. Kävin kasvattajien sivuilla viikottain ihastelemassa kuvia ja lukemassa uusia juttuja. Yhtenä päivänä Yacatiksen kennelin etusivulle oli ilmestynyt kuva pennusta ja teksti 16 viikkoinen narttukoira etsii kotia... Soitin samantien Marialle Saloon ja kyselin, että vieläkö pentu oli vapaana ja olihan se. Maria oli noin tuntia aiemmin laittanut ilmoituksen nettiin, ajattelin, että sen on oltava meidän koira, kska juuri oikeaan aikaan satuin sivuille. Sovimme, että juttelen kotona Markuksen kanssa asiasta, että jos meille tulisikin pentu jo nyt, eipä Markuksella ollut mitään sitä vastaan. Soitin Marialle takaisin ja sovimme, että lähdemme samana iltana katsomaan pentua ja esittäytymään.

Koira oli siis Yacatis Queen Angelina. Miksi Maria oli siis luopumassa siitä 16 viikon ikäisenä?? Hänellä oli ollut tarkoitus jättää koira itselle näyttely/jalostuskoiraksi. Nuksulla sitten alkoikin nousta korvat pystyyn ja se ei ollutkaan ihan hyvä juttu tuon jalostuksen kannalta. Vaikean päätöksen jälkeen hän luopui pennusta, meidän onni !!

Ajelimme siis Saloon, matkaa noin parisen tuntia. Tällävälin Maria olikin ehtinyt soittaa Annelille ja kysellä mistä Hymy Nuksu oli aivan ihana pikku pihakoira, täynnä vauhtia ja vipellystä! Me halusimme tuon ihanuuden!! Emme kuitenkaan voineet ottaa pentua samantien kotiin koska olimme lähdössä viikonloppureissuun Saarenmaalle ja sovimmekin, että haemme Nukan heti maanantaina. Uusi ajomatka siis Saloon ja haimme Nuksun kotiin. Nuksu olikin jo pieni neiti kun se tuli meille, ei siis enää mikään ihan pentu. Olikin ihanaa kun koira oli valmiiksi sisäsiisti ja muutenkin jo osasi perusjuttuja. Kiitos siitä Marialle!

Nukan kutsumanimi oli "Freija" kun kävimme sitä katsomassa. Meille nimi ei kuitenkaan oikein sopinut ja uutta nimeä mietittiinkin kovasti koko viikonlopun. Lopulta nimi löytyi koiran väristä. Nuksuhan on ruskea-kelta-valkoinen ja vähän ehkä nugaan sävyinen. siitä nugaasta siis Nuka. Samalla mielessä pyöri vanha piirretty Jaki ja Nuka, missä kaksi karhusisarusta seikkailee. Nuka on näistä tyttökarku ja jotenkin ihan Nuksun näköinen Hymy. Näin siis Nukasta tuli NUKA eli Nuksu, Nuksis, Nuksuttaja jne... rakkallaa lapsella monta nimeä. Eilen Markus alkoi laulamaan sille, että Nunnuka Nunnuka lailaalailaa , hehhehe

Löysin tuolta sadoista Nukan kuvista yhden kuvan mikä on otettu ensimmäisinä päivinä uudessa kodissa eli meillä. Niiiiiin nätti tyttö söpöine korvineen

 

 

 

 

keskiviikko, 28. tammikuu 2009

Täällä taas pitkästä aikaa...

Eipäs oo tullu kirjoiteltua pitkään aikaan, no nyt vähän kuulumisia taas.

Juoksut on onneksi ohi, kamalan työläät olikin. Nuka vuoti ihan valtavasti ja luonne muuttui hmmmmm.... ei niin ihanaksi pihakoiraksi Hymy Lenkillä haukkui ihan kaikkea ja kaikkia, pimeästä tuli tosi pelottavaa ja sisällä vaan mökötti. No onneksi tuo kaikki on nyt ohi ja Nuksu taas oma ihana itsensä.

Ennen joululoman alkua Nuksua vaivasi anaalirauhaset tosi paljon. Pompotti takapäätään, istui ja ulisi. Itse sain aika hyvin tyhjennettyä varovasti päältäpäin puristellen, mutta en sitten kuitenkaan tarpeeksi tyhjäksi. Käytiin ennen reissuun lähtöä eläinlääkärillä, että saa ne kunnolla tyhjäksi. Ajattelin, ettei tarvitse sitten lapissa alkaa metsästää eläinlääkäriä jos tulehtuu tms. No eläinlääkärillä sitten tutkittiin ja Nuksuhan huuti ja rimpuili aivan valtavasti, jouduttiin rauhoittamaan toimenpiteen ajaksi. Lääkäri huuhteli anaalit, onneksi tulehdusta ei ollut. Kertoi, että Nukalla on ahtaat tiehyeet ja siksi varmasti ongelmat jatkuu tulevaisuudessakin niinkuin on jatkunutkin. Joulun jälkeen on alkanut taas uikuttaamaan pyllyään, mutta toistaiseksi vielä ollaan turvauduttu kotikonsteihin, eli lämmintä suihkua ja itse tyhjennystä, niillä selviää aina vähän eteenpäin. 

Nuksu lääkärikäynnin jälkeen " taju kankaalla"

 Joulusta selvittiin hienosti. Oltiin sitten kuitenkin, varoituksista huolimatta juoksuisen nartun ja uroskoiran kanssa 4pv yhtäaikaa mökillä. Kävin ostamassa urokselle urospöksyt ja Nuksulla tietty omat pöksyt jalassa. 2 ekaa päivää Nuka juoksi Jockyn perässä ja tyrkytti itseään oikeen kunnolla. Jockyä ei kiinnostanut yhtään ja pyrki piiloon sängyn alle ja näytti siltä, että voisitko jättää rauhaan ipana Hymy Seuraavat 2 pv sitten olikin melkoista vahtimista. Nuka oli melkeen kokoajan sylissä ja Jocky nylkytti mun jalkaa kokoajan. Taisi poika tietää milloin oisi oikea aika... No hyvin se kuitenkin meni eikä "vahinkoa" päässyt tapahtumaan.

Jocky, Nuksun "sulhanen"

Tänä vuonna ei nyt olekaan mitään erityistä tapahtunut. Itse olen kovasti sairastellut. Tänä vuonna oon ollu peräti yhden täyden viikon töissä, muuten aina kuumeessa. Eilen sain antibiootit, että eiköhän tauti nyt ala helpottaa. Nuksu on nauttinut kun sen kanssa ollaan oltu kotona. Tosin lenkkeilyt onkin jäänyt tooooosi vähälle. Eilen tajusin, että Nuksu on muutenkin ehkä liikaan mun kanssa. Minä lenkitä ja ruokin ja koulutan ja muutenkin huolehdin siitä, Markuksen rooli on olla viihdytysjoukoissa... Nyt kun olen itse sairastellut ja Markus on käyttänyt Nukaa pihalla niin eipä olekaan ollut niin helppoa. Nuka ei suostu lähtemään ulos. Niitä on hauska seurata ikkunasta kun toinen yrittää houkutella napsuilla ja toinen jumittaa ja vetää takaisin kotiinpäin Nauru   Eilen Nuka suostui jopa pienelle lenkille Markuksen kanssa, mutta oli kuulemma juossut niin lujaa koko matkan, että oli jäänyt pissat ja kakat tekemättä, että sillai. Päätinkin, että Markus saa alkaa käymään meidän kanssa lenkillä ja antamaan iltaruoan koiruudelle.

Loppuun vielä kuva Pihakoirien yhteislenkistä Tammikuussa 2009 Tampereella

 

 

 

maanantai, 15. joulukuu 2008

Suttua juttua...

Niinkuin Maikki totesi... Nukan juoksut nimittäin. Kohta alkaa olla viikko vuodon alkamisesta ja Nuka vuotaa kuin seula. Alotettiin pöksyttely niillä prinsessapöksyillä ja eipä ollu kovin hyvä ratkaisu. Yöllä pöksyt lähtee jalasta kun Nuka möyriää peiton alla ja meidän sänky muistuttaakin melkoista taistelutannerta. No tänään hain Nuksulle uudet peruspöksyt ja tuntuu istuvan paaaaljon paremmin ja uskon, että vuoto pysyy pöksyjen sisällä tästedes. Ite se on jo pökstyihin tottunut suht hyvin, välillä mököttää pöydän alla, mutta pääsääntöisesti oma itsensä. Sitä on kyllä hauska seurata kun välillä peräpää pomppii kuin sätkyukolla  :) Lenkille lähdettäessä Nuka on kuin kevätlaitumelle päästetty vasikka :) Melkoisia spurtteja ja takapotkuja viihdyttämään vastaantulijoita :)

Taitaa meillä olla aikas fiksu likka. Nyt se on tajunnut, että kun mennään takapihalle niin saa pöksyt pois jalasta. No nyt se pyytää jatkuvasti takapihalle ja sitten vaan järsii jäätä, eikä meinaakaan tehdä pissiä. Uusi piirre tosiaan on tuo jään järsiminen. Se oikeen järsimällä järsii sitä ja sitten onnellisena rouskuttaa, ihme tyyppi :)

Tässä meidän typy prinsessapöksyissä, vaikka ei ihan prinsessalta itse näytä silmät rääpässä...

2148138.jpg

Nuksun mielestä noloo...

2148140.jpg

Uudet pöksyt ja meidän lepakko :D2148194.jpg

Eilen oltiin Helsingissä katsomassa Voittaja 2008 näyttelyä. Nuka joutui jäämään hoitoon, mutta sai uusia kokemuksia kun pääsi tutustumaan kaupunkilaislämään. En kyllä itse muuttais millään ko. paikkaan enkä varsinkaan ottais koiraa sinne kerrostalojen keskelle. Eipä tässä kyläpaikankaan lähistöllä ole missään puistoa tms, missä voisi lenkkeillä. Kyllä täällä maalla on mukavaa, Tampereella siis :D Näyttelyssä oli kiva nähdä muita pihakoiria. Samalla totesin, että onpas meidän Nuka pieni verrattuna muihin. Mutta eipä tuo haittaa, Nuksu on meille maailman paras koiruus vaikka ei näyttelykelpoinen olekaan. Näyttelystä löytyi Nukalle myös uus "Herra pötkö" eli Nuksu sai ihan samanlaisen uuden lelun, mutta nyt on ehjä taas.

Tässä kuva näyttelystä, toivottavasti kuvassa esiintyvät ei pahastu...Kuvassa ainakin Iitu, Armi ja Bertta, muita en tunnistakaan

2148143.jpg

Joulu on nyt sitten edelleen auki. On käynyt selväksi, kiitos vaan konkarit, että ei ole järkevää ottaa Nukaa mukaan samalle mökille uroksen kanssa. Eli tässä nyt mietitään vaihtoehtoja, jäädäkö koiran kanssa kotiin vai laittaako koira hoitoon. Ei vaan malttaisi millään jättää sitä taas vähintään viikoksi hoitoon. Vaikka Alajärven mummula on kyllä varppina paras hoitopaikka ikinä :) Nuksu oli kesällä vanhemmillani 2 viikkoa hoidossa ja se oli joutunut olemaan vain muutaman tunnin yksin koko aikana. Taisi Nuksu nauttia huomiosta hoidossa. Kotona kun joutuu olemaan jokapäivä pitkän päivän yksin. No ehkä tämäkin asia selviää tälläviikolla.

Loppuun voisi vielä laittaa Nukan ja Bobin kaverikuvan :)

2148141.jpg

 

 

 

 

 

keskiviikko, 10. joulukuu 2008

Nyt ne alkoi !

Nukalla alkoi tänään juoksut, jeeee!Tasan 8kk ikäisenä. Itseasiassa katsoin jo eilen sen huoneessa, että sohvalla olisi ollut läikkiä, mutta muuten ei näyttänyt tiputtavan. No tänään sohvalla oli vähän enemmän läikkiä :) Nyt Nuksu on sitten kulkenut peräpää jäykkänä kun on joutunut pitämään pöksyjä. Ei se niitä yritä pois saada, mutta ei oikein tykkääkään. Nyt se vaan mököttää pöydän alla eikä innostu edes leikkiin :( No välillä oon ottanut pöksyt pois, että pääsee rentoutumaan. Päivällähän se saakin olla ilman pöksyjä omassa huoneessaan, suojasin nimittäin sohvan sitävarten.

Sen takia olen innoissani juoksuista, kun meillä on tarkoitus lähteä jouluksi lappiin ja samalle mökille on tulossa russeli uros. Kokoajan olen pelännyt, että jouksut alkaa sitten jouluksi enkä pääse lähtemään reissuun. Tää uros on kuulemma tosi kova narttujen perään ja enpä usko, että kukaan olis jaksanu kuunnella ulvontaa joulun yli. No nyt se sitten tosiaan alkoi ja toivottavasti kokonaan ohi jo sitten jouluna. Tässähän on kuitenkin vielä kaksi viikkoa aikaa lähtöön. Kertokaa te konkarit, että kuinka noitten ekojen juoksujen kanssa, kauanko kestää ja kuinka kauan pitäisi olla varuillaan, että ei satu vahinkoa tän uroksen kanssa... sekarotuisia pentuja kun en halua. 

Olen ajatellut, että tässä  ekojen tai tokien juoksujen jälkeen veisin Nukan leikattavaksi. Meilläkun ei ole tarkoitus koskaan pentuja teettää. Muuten ehkä olisikin voinut ajatella, mutta Nuka tosiaan on pystykorvamallia ja kooltaan vähän alimittainen eli ei ehkä mikään valioyksilö :) Luonteeltaan kylläkin ihan paras ja meille niin rakas!!!

Viikonloppuna on sitten Helsingissä voittajanäyttely. Ajateltiin lähteä katsomaan pihakoirakehää. Tosi kiva nähdä muita koiria. Tässä juuri katselen hotelleja, että jospa lähtisi jo lauantaina jouluostoksille :) Ajatetiin viettää miehen kanssa "vapaailta" ja viedä Nuksu hoitoon Markuksen siskolle. Näin jälkikäteen ajatellen olisi ollut kiva viedä Nukakin näytille vaikka ei ehkä rodun täydellisiä pirteitä omaakaan. Olisi ehkä pitänyt alkaa harjoittelemaan ajoissa noita näyttelyjuttuja. Me kun ei olla Nukan kanssa treenattu sellaista ollenkaan, eikä ehkä treenatakaan.

Tänään tuli postissa isännöitsijältä lappunen, ilmeisesti tiedote koko talolle. Aiheena oli koira rivitalossa ja naapurien huomioiminen... siihen oli sitten rustattu ohjeita, että huolehdi, että koirasi ei kulje vapaana ja korjaa jätökset, pidä huoli, että asunnosta ei kuulu ylimääräistä metelöintiä... No tulipahan heti mieleen, että onko joku valittanut. Oman käsitykseni mukaan Nuka on aika hiljainen kaveri päivisinkin. Ainakin kun lähden töihin se jää hiljaa asuntoon ja kun tulen kotiin se on aina hiljaa. Kotona ollessamme se ei hauku kuin harvoin jos sattuu kyttäämään ikkunassa ja tiellä menee koiria. Tietenkään en voi tietää metelöikö se täällä päivisin... en usko... No talossa asuu kyllä muitakin koiria ja täytynee tarkastaa naapureilta asiaa kunhan törmään tuossa pihassa. Nukahan on päivisin omassa huoneessaan. Pentuna se oli helpompi jättää yksin kotiin kun tiesi, ettei se pääse tekemään pahojaan koko asunnossa ja samalla ajattelin sen omaa turvallisuutta, ettei kaada mitään päällensä tai syö mitään vaarallista kun ei ole valvovaa silmää kotona. Nykyään se menee aamulla jo valmiiksi omaan huoneeseen ja katsoo sen näköisenä, että joko sä meet... Ykspäivä se jäi hetkeki vapaaksi koko asuntoon kun lähdettiin kauppaan. Nuka jäi eteiseen ihmettelemään, että mitäs nyt tapahtuu kun isäntäväki lähtee ja mä en mennytkään tonne omaan huoneeseen. No siinä se jökötti samassa paikassa vielä tullessammekin, eli varmaan ei ollut uskaltanut liikkua mihinkään siitä :)

Mutta nyt saunaan ja Nuksu tietenkin ekana ylälauteilla :)

 

  

 

 

 

  • Yacatis Queen Angelina


    Syntynyt: 9.4.2008


    Väri: valkoinen-ruskea-keltainen


    Erityispiirteitä: Pystyt korvat, sydämen muotoinen laikku kyljessä


     

  • Näitä sivuja seuraan!

    Armi Pihakoira


    Inkku ja Bertta Pihakoira


    Taru Pihakoira

  • Kiitos käynnistä!


    Ilmainen www-laskuri
  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot

    Nuka on Tanskalais-ruotsalainen pihakoiraneiti ja tllvoit tutustua vauhtiveikon eln.

  • Tagipilvi