Nyt voisin lyhyesti muistella, että kuinka se Nuksu meille oikeen tulikaan.

Itse olin jo vuosia haaveillut omasta koirasta ja käynyt säännöllisesti selailemassa koirat.com:ssa rotuja, aina oli kuitenkin joku syys, että miksi ei ollut hyvä hetki ottaa koiraa. Keväällä 2008 sitten koirakuume iski oikeen kunnolla. Silloin päätin, että nyt se koira sitten hankitaan. Aloin tosissani miettiä rotua ja jostainsyystä päädyin aina pihakoirien sivuille. Rotu tuntui meille tosi sopivalta. En ollut ikinä nähnyt livenä pihakoiraa ja aloinkin etsimään netistä, että missä Pirkanmaalla olisi pihakoiria. Lähestyin asiassa Mäkisen Annelia ja Simpuran kenneliä Lempäälässä. Annelilla pääsimmekin tutustumaan pihakoiriin ja ihastus rotuun vain syveni.

Sitten alkoikin varsinainen pennun etsintä. Soittelin kasvattajille ja tilanne tuntui epätoivoiselta. Kaikki pennut vuodelle 2008 oli varattuja ja kevään 2009 pennutkin jo osittain. Tuntui turhauttavalta odottaa vuosi, että saisi pennun kotiin. Kesällä kävimme esittäytymässä Villiniityn kennelissä Korialla. Silloin Inkulla oli suunnitteilla pennut loppuvuodeksi. Jäimme Helille jonottamaan pentua, mutta oli vielä hyvin epävarmaa, että saisimmeko siltikään tästä pentueesta pentua, määrää kun ei voi ennustaa ja olimme muistaakseni vasta 4 jonossa. Pennun odotus siis alkoi. Kävin kasvattajien sivuilla viikottain ihastelemassa kuvia ja lukemassa uusia juttuja. Yhtenä päivänä Yacatiksen kennelin etusivulle oli ilmestynyt kuva pennusta ja teksti 16 viikkoinen narttukoira etsii kotia... Soitin samantien Marialle Saloon ja kyselin, että vieläkö pentu oli vapaana ja olihan se. Maria oli noin tuntia aiemmin laittanut ilmoituksen nettiin, ajattelin, että sen on oltava meidän koira, kska juuri oikeaan aikaan satuin sivuille. Sovimme, että juttelen kotona Markuksen kanssa asiasta, että jos meille tulisikin pentu jo nyt, eipä Markuksella ollut mitään sitä vastaan. Soitin Marialle takaisin ja sovimme, että lähdemme samana iltana katsomaan pentua ja esittäytymään.

Koira oli siis Yacatis Queen Angelina. Miksi Maria oli siis luopumassa siitä 16 viikon ikäisenä?? Hänellä oli ollut tarkoitus jättää koira itselle näyttely/jalostuskoiraksi. Nuksulla sitten alkoikin nousta korvat pystyyn ja se ei ollutkaan ihan hyvä juttu tuon jalostuksen kannalta. Vaikean päätöksen jälkeen hän luopui pennusta, meidän onni !!

Ajelimme siis Saloon, matkaa noin parisen tuntia. Tällävälin Maria olikin ehtinyt soittaa Annelille ja kysellä mistä Hymy Nuksu oli aivan ihana pikku pihakoira, täynnä vauhtia ja vipellystä! Me halusimme tuon ihanuuden!! Emme kuitenkaan voineet ottaa pentua samantien kotiin koska olimme lähdössä viikonloppureissuun Saarenmaalle ja sovimmekin, että haemme Nukan heti maanantaina. Uusi ajomatka siis Saloon ja haimme Nuksun kotiin. Nuksu olikin jo pieni neiti kun se tuli meille, ei siis enää mikään ihan pentu. Olikin ihanaa kun koira oli valmiiksi sisäsiisti ja muutenkin jo osasi perusjuttuja. Kiitos siitä Marialle!

Nukan kutsumanimi oli "Freija" kun kävimme sitä katsomassa. Meille nimi ei kuitenkaan oikein sopinut ja uutta nimeä mietittiinkin kovasti koko viikonlopun. Lopulta nimi löytyi koiran väristä. Nuksuhan on ruskea-kelta-valkoinen ja vähän ehkä nugaan sävyinen. siitä nugaasta siis Nuka. Samalla mielessä pyöri vanha piirretty Jaki ja Nuka, missä kaksi karhusisarusta seikkailee. Nuka on näistä tyttökarku ja jotenkin ihan Nuksun näköinen Hymy. Näin siis Nukasta tuli NUKA eli Nuksu, Nuksis, Nuksuttaja jne... rakkallaa lapsella monta nimeä. Eilen Markus alkoi laulamaan sille, että Nunnuka Nunnuka lailaalailaa , hehhehe

Löysin tuolta sadoista Nukan kuvista yhden kuvan mikä on otettu ensimmäisinä päivinä uudessa kodissa eli meillä. Niiiiiin nätti tyttö söpöine korvineen