Eipäs oo tullu kirjoiteltua pitkään aikaan, no nyt vähän kuulumisia taas.

Juoksut on onneksi ohi, kamalan työläät olikin. Nuka vuoti ihan valtavasti ja luonne muuttui hmmmmm.... ei niin ihanaksi pihakoiraksi  Lenkillä haukkui ihan kaikkea ja kaikkia, pimeästä tuli tosi pelottavaa ja sisällä vaan mökötti. No onneksi tuo kaikki on nyt ohi ja Nuksu taas oma ihana itsensä.

Ennen joululoman alkua Nuksua vaivasi anaalirauhaset tosi paljon. Pompotti takapäätään, istui ja ulisi. Itse sain aika hyvin tyhjennettyä varovasti päältäpäin puristellen, mutta en sitten kuitenkaan tarpeeksi tyhjäksi. Käytiin ennen reissuun lähtöä eläinlääkärillä, että saa ne kunnolla tyhjäksi. Ajattelin, ettei tarvitse sitten lapissa alkaa metsästää eläinlääkäriä jos tulehtuu tms. No eläinlääkärillä sitten tutkittiin ja Nuksuhan huuti ja rimpuili aivan valtavasti, jouduttiin rauhoittamaan toimenpiteen ajaksi. Lääkäri huuhteli anaalit, onneksi tulehdusta ei ollut. Kertoi, että Nukalla on ahtaat tiehyeet ja siksi varmasti ongelmat jatkuu tulevaisuudessakin niinkuin on jatkunutkin. Joulun jälkeen on alkanut taas uikuttaamaan pyllyään, mutta toistaiseksi vielä ollaan turvauduttu kotikonsteihin, eli lämmintä suihkua ja itse tyhjennystä, niillä selviää aina vähän eteenpäin. 

Nuksu lääkärikäynnin jälkeen " taju kankaalla"

 Joulusta selvittiin hienosti. Oltiin sitten kuitenkin, varoituksista huolimatta juoksuisen nartun ja uroskoiran kanssa 4pv yhtäaikaa mökillä. Kävin ostamassa urokselle urospöksyt ja Nuksulla tietty omat pöksyt jalassa. 2 ekaa päivää Nuka juoksi Jockyn perässä ja tyrkytti itseään oikeen kunnolla. Jockyä ei kiinnostanut yhtään ja pyrki piiloon sängyn alle ja näytti siltä, että voisitko jättää rauhaan ipana  Seuraavat 2 pv sitten olikin melkoista vahtimista. Nuka oli melkeen kokoajan sylissä ja Jocky nylkytti mun jalkaa kokoajan. Taisi poika tietää milloin oisi oikea aika... No hyvin se kuitenkin meni eikä "vahinkoa" päässyt tapahtumaan.

Jocky, Nuksun "sulhanen"

Tänä vuonna ei nyt olekaan mitään erityistä tapahtunut. Itse olen kovasti sairastellut. Tänä vuonna oon ollu peräti yhden täyden viikon töissä, muuten aina kuumeessa. Eilen sain antibiootit, että eiköhän tauti nyt ala helpottaa. Nuksu on nauttinut kun sen kanssa ollaan oltu kotona. Tosin lenkkeilyt onkin jäänyt tooooosi vähälle. Eilen tajusin, että Nuksu on muutenkin ehkä liikaan mun kanssa. Minä lenkitä ja ruokin ja koulutan ja muutenkin huolehdin siitä, Markuksen rooli on olla viihdytysjoukoissa... Nyt kun olen itse sairastellut ja Markus on käyttänyt Nukaa pihalla niin eipä olekaan ollut niin helppoa. Nuka ei suostu lähtemään ulos. Niitä on hauska seurata ikkunasta kun toinen yrittää houkutella napsuilla ja toinen jumittaa ja vetää takaisin kotiinpäin    Eilen Nuka suostui jopa pienelle lenkille Markuksen kanssa, mutta oli kuulemma juossut niin lujaa koko matkan, että oli jäänyt pissat ja kakat tekemättä, että sillai. Päätinkin, että Markus saa alkaa käymään meidän kanssa lenkillä ja antamaan iltaruoan koiruudelle.

Loppuun vielä kuva Pihakoirien yhteislenkistä Tammikuussa 2009 Tampereella